Viime lauantaina kävimme ulkomailla, tällä kertaa kätevästi paikallisbussilla. Matkustimme siis Malesian puolelle Johor Bahrun rajakaupunkiin. Meille oli aikaisemmista Malesian reissuista jäänyt paljon ringgittejä talteen, joten niitä oli tarkoitus mennä tuhlailemaan. Samalla yritimme saada Tonin pian vanhenevan opiskelijaviisumin vaihdettua turistiviisumiin, mutta rajaviranomaiset eivät ymmärtäneet suunnitelmaamme, joten siitä ei tullut mitään. Reissu oli kuitenkin onnistunut, sillä löysimme Johor Bahrusta jopa hengityssuojaimia, jotka olivat Singaporesta jo loppuneet. Tuskin niitä kuitenkaan joudumme käyttämään, sillä heti ne ostettuamme influenssauutiset alkoivat laantua.
Viikonloppuna Johor Bahruun matkustaminen on hyvin tyypillistä singaporelaisille, sillä heti rajalla on suuri ja uusi ostoskeskus. Sinne mekin päädyimme aluksi kiertelemään. Hinnat olivat ehkä hieman Singaporea matalammat, mutta muuten ei olisi erottanut olevansa Malesiassa.
Uskalsimme astua myös ulos kaduille, ja siellä Johor Bahru näytti jo mukavalta. Aika pieni kaupunki se on, mutta Johorin sulttaani taitaa edelleen asustaa siellä.
Viimeisen viikon aluksi minulla oli kaksi koetta sähkötekniikasta sekä lämmön- ja massansiirrosta. Luin noihin kokeisiin aika paljon, sillä oppi ei tuntunut millään uppoavan. Kokeet menivät lopulta yllättävän hyvin, tosin sitä tuskin tulee arvosanoista näkemään. Singaporelaisittain arvosanat jaetaan normaalijakauman mukaan, joten arvosanajakauma on aina samanlainen. Asennoiduin jo alun perin olemaan käyrän häntäpäässä, mikäli oli ihan oikea asenne tentteihin valmistautumiseen. Lisäjännitystä niihin nimittäin toivat varotoimet influenssaa vastaan. Ennen viimeisiä tenttejä opiskelijoiden lämpötilat mitattiin, joten tenttitilanteet olivat entistäkin byrokraattisempia.
Viimeisin tentin jälkeen pääsin kesälomalle ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Aloitin sen hyppäämällä uima-altaaseen, sillä uimisesta on tullut hyvä tapa huuhtoa tenttipettymykset pois mielestä. Saa nähdä pystynkö uimaan Suomen luonnonvesissä ensi kesänä, sillä Singaporen olympiakokoisten ulkouima-altaiden jälkeen pimeät sisähallit eivät juuri houkuta.
Kolmanneksi viimeisenä Singaporen päivänä olimme suunnitelleet Tonin kanssa itsellemme tiukan ohjelman, sillä muutaman pakollinen turistipuuha oli jäänyt ihan vaihdon viimevaiheeseen. Aamulla suuntasimme metrolla Sentosan saarta kohden, sillä Toni ei ollut vielä käynyt siellä. Minähän en tuosta tankkereiden ympäröimästä saaresta oikein pidä, mutta arkipäivinä siellä on siedettävän rauhallista. Ja ah niin kauniita maisemia.
Sentosalla jopa minäkin sorruin kokeilemaan extreme-urheilua, sillä siellä saattoi kokeilla Segwaylla ajamista. Laitteella pyöriminen oli hauskaa, ja yritimme ottaa kaiken irti kymmenminuuttiseksi tarkoitetusta kokeilustamme.
Singaporella on tunnuksena outo leijonakala nimeltään Merlion. Sentosalla on siitä suurin versio, vaatimaton 37-metrinen torni.
Tällä kertaa Sentosan muovimaailmasta löytyi hienompiakin patsaita, kuten tämä vettä suihkuava merikäärme.
Iltapäivällä alkoi olla jo lähtemisen olo, sillä reissukaverimme Alex lähti takaisin Saksaan. Ennen hänen lähtöään kuulimme vielä hurjia juttuja vaellusreissusta Lombokilla, jolta hän oli juuri palannut. Siellä oli nimittäin ollut pieni tulivuorenpurkaus, ja Alex oli saanut kuvia ihan purkauksen alusta, ennen kuin opas oli käskenyt hänen juosta karkuun. Alex pääsi kuvineen ehjänä pois vaelluksesta, ja kuvat päätyivät pian tulivuoritutkijoiden materiaaliksi.
Alexin suunnattua lentokentälle me jäimme keskustaan ottamaan yökuvia Singaporesta. Alexin ansiosta meillä oli kaksi kolmijalkaa, ja sellaisen avulla myös minun kamerallani sai melko onnistuneita kuvia. Kuvatessa vierähti pari tuntia, sillä kyllähän Singaporen pilvenpiirtäjät ovat pimeällä aika kuvauksellisia.
Brittien perintöä.
Singaporeen rakennetaan paljon uutta joka puolelle. Näistä rakennuksista tulee yksi uusi maamerkki.
Tonilta löytyvät ne oikeasti hienot kuvat.
Viimeisenä päivänä siivoilin kämppää odottaessani kämppätarkastusta, mutta tarkastajat eivät kyllä varmasti olisi huomanneet vaikka en olisi siivonnut koko vuonna. Tarkastuksen jälkeen pääsimme viettämään viimeistä iltaamme singaporelaisen tuttavaperheemme luo, joiden luona olimme käyneet ensimmäisen kerran kiinalaisen uuden vuoden aikaan. Tällä kertaa maistoimme ensimmäistä kertaa ankkaa ja rauskua, mitkä olivat kyllä taas erinomainen osoitus paikallisen ruokakulttuurin monipuolisuudesta ja herkullisuudesta. Ruokaa tulee ikävä!
Toni ei ehkä ollut yhtä innoissaan ruoasta myöhemmin illalla, kun pakotin hänet maistamaan durian-jäätelöä. Itsehän olin nauttinut sen mausta ja hajusta jo aikaisemmin Lotan kanssa.
Ennen jäätelöä olimme Tonin kanssa jo maistaneet kuivattua ja sokeroitua mustekalaa, jonka Tonin ystävällinen kämppis oli tuonut Malesiasta. Ristiriitaisia makuelämyksiä, sanoisin.
Aloitimme pakkaamisen loppumatkaa varten vasta lähtöpäivän aamuna, mutta olimme onneksi saaneet lähetettyä tavaroita Suomeen vieraiden ja Singaporen postin mukana. Rinkkojen pakkaaminen meni tiukille, mutta ne eivät kuitenkaan tuntuneet liian painavilta kannettaviksi. Kun olimme pakanneet kaiken menimme vielä viimeisellä curry rice -lounaalle, ja sen yhteydessä erehdyin vielä ostamaan kahdet housut, jotka tarvitsin. Jos rinkassa on litra tilaa jäljellä ja kiinalaiset housut maksavat neljä euroa, on shoppailu kaksi tuntia ennen lähtöä mielestäni ihan järkevä liike.
Matkasimme lentokentälle metrolla, sillä halusimme vielä kerran herättää pahennusta metrossa viemällä liikaa tilaa ja näyttämällä uhkaavilta. Singaporen metroasemilla nimittäin pyörii video, jossa varoitetaan epäilyttävän näköisistä ja suuria tavaroita kuljettavista ihmisistä. Tällä kertaa emme kuitenkaan joutuneet tarkastukseen vaan matka sujui ongelmitta. Päätepysäkillä tosin meille maksettiin siitä hyvästä, että palautimme matkustuskorttimme ja poistuimme Singaporesta.
Kirjoitan tätä loppupätkää British Airwaysin lentokoneesta, jossa on hyvä palvelu mutta toimimaton viihdejärjestelmä. Saimme tsekattua tavaramme lennolle onnistuneesti, vaikka rinkkojen massa yllättäin ulottui melkein painorajalle. Blogipäivitys ilmestyy nettiin sitten kun pääsemme Australiassa tietoyhteyksien päähän. Päivityksen ilmestyessä olemme siis Sydneyssä, ja sieltä neljän päivän päästä matkaamme Uuteen-Seelantiin keskelle alkutalvea. Kymmenen päivän palelun jälkeen lähdemme lämmittelemään Fidzille, ja sieltä matka käy kotiin Los Angelesin ja New Yorkin kautta. Matka on jo kotia kohti, tosin pienen ylimääräisen mutkan kautta.
1 kommentti:
Mahtavaa maailman valloitusta! Nauttikaa! Täälläkin alkaa viimeinen viikko samalla porukalla Hong Kongissa, alkaa jo olla jäähyväistunnelmaa... Maanantaina nokka kohti Thaimaata!
Lähetä kommentti