Kuumuus ei kuitenkaan ole ollut niin pahaa, mitä etukäteen pelkäsin. Vaikka singaporelaiset kuulemma välttelevät ulkona kävelemisestä viimeiseen saakka, olemme jaksaneet kävellä kilometrikaupalla joka päivä. Eilen iltapäivällä ajoimme metrolla keskelle kaupungin kenties kuuluisinta aluetta, missä kuvasimme pilvenpiirtäjiä. Metromatkalla rikoimme ainakin tietääksemme ensimmäisen kerran lakia, sillä joimme vesipulloistamme metroasemalle. Vieressä oli kyltti, joka kieltää sen. (Sakko 500 S$, noin 250 €.)
Turistin virheitä.
Pakollisen Rafflesin patsaan kuvaamisen jälkeen jatkoimme matkaamme Raffles-hotellille. Matkalla Toni rikkoi jo toisen kerran lakia ylittäessään tien kohdassa, missä ei ole suojatietä.
Emme pistäytyneet sisälle Rafflesiin, vaan Singapore slingin juominen saa odottaa sitä hetkeä, kun olemme hieman fiksummin pukeutuneita. Menimme sen sijaan hinnastoltaan paremmin sopivaan Food courtiin syömään. Food courtit ja Hawker centret ovat ruokapaikkoja, missä on pieniä tiskejä myymässä erilaisia ruokia. Pöytiä on tiskien lähistöllä ja syömään mennään sinne, missä sattuu paikka vapautumaan. Ruoka oli eilisessä Food Junctionissa (Bugit-metroaseman vieressä) halpaa ja hyvää, muttei sentään kuvan arvoista.
Koska aurinko alkoi laskea ruokailumme aikana, päätimme kävellä mutkan kautta hostellille. Näin lähellä päiväntasaajaa pimeä tulee pian, mutta ehdin silti ottaa Sultan Mosquesta kuvan tummansinistä taivasta vasten. Löysimme moskeijan seuraamalla laulua, joka lienee kuulunut yhdestä sen torneista.
Moskeija sijaitsee Arab Quarterissa, mikä on pieni omanlaisensa alue lähellä Little Indiaa. Kovin aidon arabialainen tunnelma ei kaupunginosassa kuitenkaan ollut, sillä katuja reunustivat pienet turistikaupat ja ravintolat.
Tänään tiistaina kävimme Nanyang University of Technologyn kampuksella, joka on Tonin opiskelupaikka. Tonin piti hoitaa kampuksella muutamia asioita, mutta reissuun meni oikeastaan koko päivä. Kahden metron ja yhden bussin matka keskustan Little Indiasta länsi-Singaporeen kesti puolitoista tuntia. Nanyangin kampus on mäkinen ja täynnä kasvillisuutta, mutta myös hyvin suuri pinta-alaltaan. Sitä kiertävät bussit, sillä luennoille olisi muuten toivotonta ehtiä.
Ympäristöä hoidetaan täällä huolella.
Paluumatkalla pysähdyimme puolivälissä metromatkaa ja kävimme etsimässä paikan, johon minun on tarkoitus ensi viikolla muuttaa. Yliopistoni on National University of Singapore, mutta en saanut asuntoa kampukselta. Asuinpaikkani ympäristö vaikutti kuitenkin mukavalta ja mielenkiintoiselta, sillä siellä asuu paljon "tavallisia" singaporelaisia. Vieressä on niin parikymmenkerroksisia kerrostaloja kuin myös vanhoja ränsistyneitä rivitaloja. Oma asuinkompleksini näytti uudelta, mutta pääsen näkemään sen paremmin vasta maanantaina. Hauskinta asuinpaikassa oli ruokakojujen tori ihan vieressä, olipa joukossa pari leipomoakin.
Tänään lämpötila tuntui paljon pahemmalta kuin aiemmin, ja nestehukka alkoi jo hieman vaivata. Ostimme kuitenkin eräästä ruokapaikasta ananasmehua, joka tarjoiltiin meille pusseissa. Niitä oli yllättävän kätevä kantaa kävellessä, mutta tällä kertaa muistimme juoda ne tyhjiksi ennen metroon siirtymistä.
Illalla etsimme kauan ruokaa Little Indiasta. Hintatietoisiksi tultuamme emme voineet mennä ravintoloihin, joissa ruoka maksaa yli viisi euroa annokselta. Ei myöskään ole hauskaa syödä muiden turistien keskellä, joten lopulta löysimme itsemme Komalas Vilasista, joka on intialaisen kasvisruoan mäkkäri. Söimme siellä Onion Uttappammia, joka on sipulipannukakkua.
Hyvää oli taas, ja huolestuttavasti alan pitää kohta enemmän intialaisesta kuin kiinalaisesta ruoasta. Sen voi ehkä korjata Chinatownissa, mutta tätä ylenpalttista ruoasta puhumista en aio lopettaa :)

