Hälinää ja kulttuurin oikkuja

Päivitysrytmini on heti muutaman päivän jälkeen hidastunut, kun on pitänyt hoitaa enemmän asioita ja katsella vähemmän nähtävyyksiä. Muutaman päivän aikana olemme avanneet paikallisen pankkitilin, tehneet kohtuuhintaisia vaateostoksia kaukana turistipaikoista ja vaihtaneet hostellia. Toni kävi lisäksi aloittamassa singaporelaisen yliopistouransa orientaatiotilaisuudessa.

Uusi hostellimme on myös Little Indiassa. Meillä on noin kuuden neliömetrin huone, jossa oli yllätykseksemme kerrossänky. Yhteiset tilat ovat kuitenkin siistit ja hostelli rauhallinen, joten aiempaa hostellia edullisemmalla hinnalla tässä on mielellään kolme yötä. Tässä kuva lukaalistamme.













Alan jo kyllästyä ydinkeskustan ja Little Indian meluun sekä ruuhkaan, vaikka ne aluksi tuntuivatkin hauskoilta. Kaduilla ja kaupoissa saa keskittyä pujottelemiseen ihmisjoukossa, erityisesti näin viikonloppuna. On mukava päästä maanantaina muuttamaan Commonwealthin kaupunginosaan, siellä pitäisi olla vähän rauhallisempaa. Commonwealth on muuten aika osuva nimi lähiölle, erityisesti tässä maassa.

Kulttuurishokki taitaa myös hieman vaivata, sillä niin monet asiat ovat ehtineet täällä jo yllättää. Suosikkiharrastukseni, uusien ruokien kokeileminen, on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Suomessa olen lähes kasvissyöjä, enkä syö punaista lihaa juuri koskaan. Olen jo pari kertaa luullut täällä tilaavani kasvisruokaa (jotain veg-alkuista), mutta se on silti sisältänyt lihaa. Erityisesti kiinalaista ruokaa tarjoavissa paikoiksi kasvisruokanimityksen saa ilmeisesti kaikki, mikä vähääkään sisältää kasviksia. Ja niitä ei kovin monissa ruoissa ole... Kalaa ja kanaa tilaamalla yleensä välttyy ikäviltä yllätyksiltä, mutta olipa kerran kalapullissakin lihaa sisällä.

Vähemmän vakava ruokaselkkaus sattui eilen, kun erinomaisen Raj-kasvisravintolan intianenglantia puhuvat tarjoilijat eivät oikein ymmärtäneet meitä, emmekä me tietenkään heitä. Tilasimme saman pääruoan molemmille, mutta se tuotiin vain yhteen kertaan. Syötyämme sen tilasimme toisen ruoan, ja painotimme moneen kertaan haluavamme sen vain yhtenä. Onnistuihan tilaus lopulta, mutta tarjoilijoita kyllä nauratti. Ruoan valokuvaaminen huvittaa myös aina kaikkia muita ravintoloissa, ja tänään se oli jo ehditty kieltää yhdessä ruokapaikassa ennen meidän sinne saapumistamme.

Kuvassa toinen ruokalajimme, matar paneer. Se sisälsi raejuustoa ja herneitä. Intialainen ruoka ei ole pettänyt täällä kyllä vielä kertaakaan.













Singaporen sanotaan olevan kilpailuhenkinen yhteiskunta ja Tonin yliopistolla varoitettiin jo kaiken hektisyydestä, mutta me emme ole huomanneet kiirehtimistä. Pankkitilin avaamisessa meni odotteluineen ja paperien täyttämisineen pari tuntia, mutta valitsimme kyllä ruuhka-ajan tilin avaamiseen. Itseäni kummastuttaa paikallisten ajankäytössä erityisesti metrossa matkustamisen erot verrattuna länsimaiden suurkaupunkeihin. Pisimmät metromatkat saattavat kestää täällä tunnin, mutta yleensä ihmiset ovat tekemättä mitään matkojen aikana. Ei siis mitään kiireisten pörssihaiden jatkuvaa työntekoa tai tauotonta opiskelua. Lounaan tai kahvin nauttiminen kätevästi pitkällä metromatkalla ei myöskään onnistu, kun ruoka ja juoma ovat kiellettyjä.

Kiireetön elämänrytmi on ärsyttävää silloin kun joutuu jonottamaan kauan jonnekin tai hidastamaan kävelyään kadut tukkivien laahustelijoiden vuoksi. Usein kiireettömyys on kuitenkin vain hauskaa, kun ihmiset malttavat iltaisin käydä ulkona syömässä ja jutella tuttaviensa kanssa tuntikaupalla. Jotain siitä voisin ehkä ottaa mukaani Suomeen...

Singaporen luulisi olevan malliesimerkki suvaitsevaisesta yhteiskunnasta monikulttuurisuutensa ja politiikkansa takia, mutta käytännössä ei näin aina ole. Voi olla, että singaporelaiset ovat tottuneet oman maansa eri etnisiin ryhmiin, mutta muiden maiden vähemmistöt herättävät silti ennakkoluuloja. Olimme tänään katsomassa elokuvaa Australia, jossa korostettiin maan aboriginaalien kulttuuria. Aina vanhan aboriginaalimiehen tullessa kuvaan yleisö naurahti, mieshän oli kulttuurinsa tapaan melko kevyesti puettu. Näiden väärään paikkaan osuneiden naurujen lisäksi saimme välillä kuunnella syviä huokauksia, kun elokuvan päätähteä näytettiin. Tällaisia tunteenpurkauksia harvemmin Suomessa kuuluu :)

Lopuksi hieman perspektiiviä siitä, kuinka pieniä ihmiset lopulta omine tottumuksineen ja tapoineen ovat.