Urbaanista Ubiniin

Vaihto-opiskelu ei tunnetusti ole ihan pelkkää opiskelua, vaikka opiskelen täällä melkein yhtä paljon kursseja kuin paikalliset (neljä viidestä). Monen kohdalla vaihtoon lähtö tarkoittaa juhlimista monta kertaa viikossa, kun taas toisille Singapore tarjoaa hyvän mahdollisuuden matkustaa joka viikonloppu uuteen kohteeseen ulkomaille. Kumpikaan noista vaihtoehdoista ei kuitenkaan ole minulle se, mitä vapaa-aikanani haluaisin tehdä. Sen sijaan olemme Tonin kanssa keskittyneet tutustumaan ruokakulttuurin lisäksi Singaporeen ja sen moniin kaupunginosiin.

Vaikka Singapore on kaupunkivaltio, tuntuu siltä, kuin täällä olisi monta pientä kaupunkia vieri vieressä. Vanhojen etnisten kaupunginosien lisäksi täältä löytyy itälaidalta uusia tyylikkäitä pastellinvärisiä huviloita, ja länsilaidalta ränsistyneempiä kerrostaloja. Tuloerojen lisäksi kaupunginosien vaihtelevuus kertoo myös Singaporen rakennuspolitiikasta. Singapore valtaa itselleen koko ajan uusia alueita mereltä, mutta on kaupunkiin onneksi jätetty myös viheralueita. Viime viikolla tutustuimme muutamaan niistä.

Lähellä kaupungin keskustaa, Sentosan huvisaarta, on suuri Mt Faber -puisto. Sinne päästäksemme jouduimme vähän kiipeämään, mutta näkymät olivat hienot.










Kaikki tähän mennessä näkemämme keskustan puistot ovat joko olleet pelkkää tylsää nurmikenttää tai sitten selkeästi merkittyä ja usein päällystettyjä polkuja. Selkeys ei toki haittaa, kun kaikki varoituskyltitkin ovat kohdallaan. Tiedä sitten, miten tuohon "pärjäile" -kehoitukseen pitäisi suhtautua.










Lauantaina löysimme matkaoppaan avulla reissun tähän asti parhaimman kohteen, Pulau Ubinin saaren. Matkustimme saarelle metron, bussin ja veneen yhdistelmällä, ja tuntui kuin matkalla olisi ylittänyt valtion rajan. Pulau Ubin kuitenkin kuuluu Singaporeen, vaikka se onkin ihan Malesian rajan tuntumassa. Saarta mainostetaan Singaporeksi 60-luvulla, mutta sillä ei viitata hippikulttuuriin tai maan itsenäistymispyrkimyksiin. Sen sijaan Ubin on ilmeisesti ainut paikka Singaporessa, jonne kehitystä ei ole viety väkisin. Sen harvat asukkaat asuvat vielä huterissa mökeissä, viljelevät kasveja tai mereneläviä, eikä vesijohtovesi ole juotavaa. Turistikohde Ubin silti on, autenttisuutensa takia.










Me vuokrasimme saarelta maastopyörät, jotta jaksoimme kiertää koko kylän. Pyöräillessä näimme paljon metsää, muutaman vanhan vedellä täyttyneen louhoksen, sekä Malesiaan johtavan vesireitin. Se oli tiukasti aidattu.










Ehdottomasti hienointa saarella oli luonto. Apinoita tai harvinaisia lintuja emme onnistuneet näkemään, mutta niiden ääniä luulimme kyllä kuulevamme senkin edestä. Jotain kameraan kuitenkin tarttui pienellä kierroksella mangrove-suistolla. Tämä tyyppi poseerasi kameralle useita minuutteja.










Ihan sademetsässä ei kuitenkaan voinut kuvitella olevansa, sillä lentokoneita lensi jatkuvasti saaren yli, ja vesi oli todella likaista. Epäilen kovasti saaren esittelytaulun väitettä, että Pulau Ubinilla olisi dugongille, merilehmälle, soveltuva elinympäristö. Ehkä joskus pari sataa vuotta ja pari sataa miljoonaa laivaa sitten.

Ubinin jälkeen olikin aika palata Singaporen todellisuuteen ja mennä katsomaan kaupungin suurinta ostoskeskusta. Siellä eksyi jatkuvasti, emmekä tainneet mennä yhteenkään kauppaan supermarkettia lukuunottamatta. Kävimme ainoastaan katsomassa ostoskeskuksen, tai oikeastaan ostoskeskuksien ryhmittymän, keskellä olevaan maailman suurinta suihkulähdettä. Suurimman osan ajasta se näyttää tylsältä, sillä se ei ole toiminnassa. Ihmiset käyvät silti koskemassa sen vettä, uskoen sen tuovan onnea ja rikkauksia. Kiinalaisen perinteen mukaan sisäänpäin virtaava vesi symboloi rikkauksien saamista, eli suihkulähde on siis hyvä tekosyy tuhlata lisää rahaa viereisissä kaupoissa. Kuva näyttää suihkulähteen olevan melko vaatimaton myös päällä ollessaan, mutta vetonaula se onkin iltaisin, kun sen ympärillä pyörii valoshow. Se jäi meiltä kuitenkin toiseen kertaan.










Vaikka retkeilemällä oppiikin paljon tästä maasta, olen viisastunut paljon myös istumalla luennoilla. Introduction to Politics -kurssilla kuulin, että singaporelaiset maksavat korkeintaan 20 prosenttia tuloistaan veroja valtiolle. Luennoitsija sanoi ihan suoraan, että siihen verrattuna skandinaavinen järjestelmä 50 prosentin veroluokkineen on naurettava. Hän kuitenkin myös lisäsi, että kyse on vaihtokaupasta valtion ja sen kansalaisten välillä, eli skandinaavit saavat kyllä paljon vastineeksikin. Yritän nyt kiinnostuneena ottaa selvää, mihin Singapore vähiä verorahojaan käyttää, ja onko se paikallisten mielestä riittävää. Ainakin maksuton koulutus ja laadukas koulujärjestelmä Suomessa herättävät täällä kateutta. Vaihto-opiskelu opettaa siis nopeasti minutkin arvostamaan omaa kotimaataani.