Uudenvuodenaatto

Uudenvuodenaattona lähdimme katsomaan Orchard Roadia, joka on Singaporen kuuluisin ostospaikka. Aatto oli mitä ilmeisemmin vapaapäivä suurimmalle osalle kaupunkilaisista, sillä kadulla riitti ihmisiä. Pistäydyimme vain muutamaan kauppaan parin kilometrin kadun varrella, sillä Guccit ja Pradat eivät aivan sovi budjettiin. Jotain Orchard Roadin yltäkylläisyydestä ja prameudesta kertoo seuraava kuva joulukoristeesta.













Orchard Road muuttuessa Tanglin Roadiksi löysimme eräästä ostoskeskuksesta ruokapaikan. Ostoskeskus oli täynnä muita länsimaalaisia, ja sen ruokakauppa myi muunmuassa pakastepizzoja. Me söimme silti Singaporen epävirallista kansallisruokaa, chicken ricea. Chililime-kastike oli vahvaa.

Tässä hauska kuva eräältä metroasemalta. Asemilla on kaikki mahdollinen kiellettyä, myös kansallishedelmä durian. Syy sen erilliskieltoon on todennäköisesti kuuluisa paha haju.













Illalla kuljimme China Townin ja Boat Quayn kautta kaupungin konserttitalolle, mikä on suosituin paikka katsoa ilotulitusta. China Townissa yritin ostaa itselleni laukkua, mutta siitä vaadittava hinta yllätti. Kiinalaiseen tinkaamiseen tottuneena lähdin varomasti kysymään laukulle "best pricea", mutta hinta putosi ainoastaan neljänneksen. Koska minä olisin suostunut maksamaan laukusta korkeintaan neljänneksen alkuperäisestä 39 dollarin hinnasta, jäi laukku houkuttelemaan muita rikkaampia turisteja.

Myös China Townin ruokakadun hinnat olivat meille liikaa, joten päädyimme paikallisten suosimaan Maxwell Road Hawker Centreen. Siellä söimme reissun tähän asti parasta ruokaa, nimittäin Fried Fish Dong Yamia. Chilin määrä oli tällä kertaa juuri sopiva, kun hiki ei noussut liikaa pintaan.










Kello kymmenen jälkeen alkoi tuntua siltä, kuin koko Singapore olisi liikkeellä ulkona kaduilla. Yritimme löytää tietämme konserttitalo Esplanadille, mutta liikenteenohjaus ja jonot alkoivat jo noin kilometri ennen sitä. Olisimme voineet jäädä Marina Bayn ylittämälle sillalle katsomaan ilotulituksia, mutta väentungos ei houkuttanut. Jo yhdeltätoista kaikki lähimmät kulkuväylät olivat tukossa. Singaporelaiset näyttivät olevan pieniä lapsia myöten kuin kotonaan tungoksessa, mutta Suomen väljyyteen tottuneena se ei meitä houkuttanut. Arviomme ihmismäärästä oli miljoona, mutta tarkempi luku taisikin olla 250 000. Kuljimme ihmismassassa vastavirtaan ja löysimme lopulta rauhallisen paikan kadun varrelta, josta oli avoin näkymä ilotulitteisiin.

Marina Bayn ilotulitus oli suuri ja varmasti kallis, mutta kuitenkin pettymys. Tampereen itsenäisyyspäivän tulitukset ja Porin 450-vuotisjuhlan ilotulitus ovat olleet koreografisesti hienompia. Tulitus ei myöskään kovin kauan kestänyt, joten olimme tyytyväisiä jäätyämme kauas pääpaikalta. Tässä kuitenkin Tonin ottamia kuvia showsta.