Pulau Bintan

Keskellä tenttejä ja tentteihin lukua päätimme tehdä vielä yhden matkan Singaporesta käsin. Tavoitteena oli käydä Indonesiassa, mutta vaikka maa kuulostaakin eksoottiselta, pääsi Pulau Bintanille helposti. Bintan käsitetään oikeastaan Singaporen jatkeeksi, sillä se on vain noin 45 kilometrin päässä, singaporelaisten suosikkilomakohde, ja siellä voi maksaa sing-dollareilla. Suorin reitti tuolle lomasaarella johtaa suuren resorttikohteeseen, mutta me halusimme kokea edes vähän jotain indonesialaista. Valitsimme siis kohteen mahdollisimman kaukaa tuosta resortista.

Lauantaiaamuna matkustimme metron ja bussin yhdistelmällä Tanah Merahin terminaaliin, josta pieni laiva lähti kohti Bintanin Tanjung Pinangia, joka on saaren suurin kaupunki. Parin tunnin laivamatkan ja harvinaisen raikkaan ilman jälkeen olimme satamassa, joka oli Singaporen lähtösatamaan verrattuna aika vaatimaton.










Satamassa meitä jo odotti pikkubussi ja kyyti saaren toiselle laidalle. Majoituksemme Nostalgia Yasin Bungalow oli kyllä mainio valinta erinomaisen palvelunsa takia. He huolehtivat kaikesta, ja kaikki maksut menivät samaan laskuun. Tuollaisessa resorttielämässä olisi siis herkästi tuhlannut kovastikin rahojaan, mutta onneksi bungalow-majoituksemme sekä ruoat olivat edullisia. (No, lopussa luottokorttilasku näytti miljoonaa ja seitsemääsataatuhatta, mutta luotto riitti.)

Bintan on rantalomakohde, joten siellä ei oikeastaan voinut muuta kuin rentoutua. Emme siis voineet harrastaa historiaan tai kaoottisiin kaupunkikeskustoihin tutustumista, mitä olemme tehneet muilla matkoillamme. Heti saavuttuamme yritimmekin aloittaa lomailun rauhallisesti.













Näissä maisemissa ei oikein muuta voi.










Asuimme kaksi yötä bungalowissa veden päällä, ja mökistä saattoi hyvin seurata nousu- ja laskuvettä. Meri toi rannalle mielenkiintoisia asioita, sillä toisena aamuna ranta oli sateen jäljiltä täynnä pieniä kotiloita, joiden päällä kävelemistä ei voinut välttää. Lisäksi rannalla kellui muutamia autonrenkaita, ja näimmepä myös suuren pääkallon, jonka päättelimme kuuluvan pelikaanille. Vesi oli kyllä kirkasta, kuten tästä Tonilta lainaamastani kuvasta voi nähdä.










Illalla pääsimme ihailemaan luontoa toisella tavalla, kun auringon laskettua taivaalle ilmestyivät tähdet. Singaporessa ollessani en ollut tajunnut, etten ollut valojen takia nähnyt tähtiä moneen kuukauteen! Tähdet olivat hypnotisoivia, ja tarpeeksi kauan niitä katsottuamme tajusimme kaukaisimpien tähtien muodostavan linnunradan.

Tähtien lisäksi taivaalla oli lyhytaikaisempia valoilmiöitä, sillä tiheästi iskeviä salamoita näkyi monessa suunnassa. Ilmeisesti puhdas ja kirkas taivas sai ne näkymään kauas meren yli, sillä yleensä ukkosen ääntä ei kuulunut. En kyllä ole Singaporessakaan nähnyt niin tiheästi iskeviä salamoita, sillä välillä ne iskivät parin sekunnin välein ja valaisivat koko taivaan siellä asti, missä mekin olimme.

Ihan pelkästään emme pystyneet jättämään Bintanin reissua laiskottelulle, koska auringonotto ei meiltä onnistu. (Olen siis edelleen melko valkoinen, vaikka täällä päiväntasaajan lähistöllä asunkin.) Varasimme toiselle Bintanin päivälle snorklausreissun. Aamulla reissun kohtalo kyllä näytti pahalta, sillä päivä alkoi vesisateessa, eikä näkymä parvekkeeltamme ollut rohkaiseva.













Sade kuitenkin loppui pian, ja pääsimme lähtemään merelle. Ostimme kahdesta snorklausreissuvaihtoehdosta halvemman, vaikka meille väitettiin korallien olevan toisella saarella parempia. Mutta koska emme olleet ikinä kunnolla nähneet koralleja, päättelimme kokevamme jotain uutta joka tapauksessa. Näin pääteltyämme saimme itsellemme myös yksityisreissun kahden paikallisen venekuskin kanssa, jotka myös sukeltelivat ollessamme riutoilla. He veivät meidät riutoille pikavaneellä, josta kiipesimme mereen.










Koralleja oli meren pohjassa monen näköisiä ja värisiä, ja osa niistä oli todella suuria. Korallien seassa uiskenteli melko paljon kaloja, mutta vielä enemmän siellä oli lähes paikallaan kyhjöttäviä merisiilejä. Onnistuimme näkemään myös yhden merivuokon, jonka seassa ui muutama nemo-kala. Ne tunnetaan myös vuokkokaloina, jos ei ole nähnyt yhtä tiettyä animaatiota. Merestä löytyi lisäksi yksi hieman pelottava meduusa, ja veneessä istuessamme näimme jopa lentokaloja. Olin aiemmin lukenut niistä vain kirjoista, mutta nyt näin omin silmin kuinka puolimetrisen lentokalan perässä hyppäsi kaaressa ylös vedestä parvi pikkuisia lentokaloja.

Hämmennyksestä hämääntyneenä en tietenkään ehtinyt saada lentokaloista kuvaa, mutta merestä meillä on muutama kuva. Värit ovat vääristyneitä, mutta tähän kuvaan Toni sai vangittua terävästi yhden kalankin.









Sukeltelun jälkeen loppupäivä kului rentoutuessa ja maitoteetä juodessa. Täällä Kaakkois-Aasiassa maito on paksua, makeaa ja tulee säilyketölkistä, joten joudun varmaankin juomaan teetä kermalla kun pääsen takaisin Suomeen.

Seuraavana aamuna oli taas sateista, mikä säästi meidät auringonpolttamilta. Puolen päivän aikaan lähdimme takaisin kohti satamaa Bintanin saaren halki. Räpsin auton ikkunasta valokuvia maisemasta, jossa ei ollut turisteja.










Mopo on täälläkin ehdoton kulkuväline.










Tuulisen laivamatkan jälkeen oli taas kiva palata Singaporeen, kun öljytankkerit toivottivat tervetulleeksi.