Tässä vaiheessa vaihto-opiskelua erot kotimaahan alkavat jo erottua ja välillä ne ärsyttävät, vaikkei mistään kulttuurishokista enää olekaan kyse. Totesimme kuitenkin minun edukseni, että hongkongilaiset tönivät ahtaissa metrokäytävissä toisiaan vielä enemmän kuin singaporelaiset.
Pari ensimmäistä vierailupäivää Lotta kiersi Singaporea vaihtarikaverinsa kanssa, kun itse kävin luennoilla. Paljon he ehtivätkin kahdessa päivässä kokea, koska kävely tropiikin kuumuudessa ei heitä hidastanut. Lotan blogista varmaankin löytyy pian todisteita siitä, kuinka Singaporen keskustan voi tehokkaasti nähdä jalan yhdessä päivässä.
Itse pääsin lomailun makuun perjantaina, ja lähdimme metro-bussi-laiva -yhdistelmällä Pulau Ubinin saarelle. Olin käynyt siellä ennenkin, mutta tällä kertaa koin uusia asioita. Valokuvia en niistä kuitenkaan saanut, sillä kamerani ei suostunut toimimaan Malesiasta ostetuilla paristoilla. Se on omaksunut ilmeisesti singaporelaisia tapoja.
Lotalla onneksi on valokuvatodisteita siitä, mihin Ubinilla törmäsimme. Vuokrasimme sieltä tälläkin kertaa maastopyörät, joilla kiertelimme kuutisen tuntia saarta. Koska oli perjantai, ei saarella ollut juurikaan muita ihmisiä, joten saaren eläimet uskalsivat tulla esille. Kiertäessämme rannan mangrovesuistoa luimme opastaulusta, että saarella voi nähdä villisikoja. Hieman säikähdimme, mutta onneksi niiden sanottiin tulevan esiin vasta iltahämärässä. No, kuitenkin muutaman sadan metrin päässä näimme ensimmäisen villisian tonkimassa maata. Hassua nähdä Singaporessa villieläimiä, joihin en ole törmännyt Suomessakaan.
Tuo villisika oli ihan rauhallinen, samoin seuraava, jonka näimme vähän matkan päässä. Onneksi kuitenkin kolmannen kohtaamisen kohdalla olimme jo pyörien selässä, sillä tuo villisika ei kuulostanut niin suloiselta. Olimme pyöräilemässä mäkeä ylös, kun Lotan hieman epävarman pyörän vaihteet rasahtivat. Heti sen jälkeen viereisestä puskasta kuului hätääntynyt ja kovaääninen röyhtäisy. Lähdimme kovaa vauhtia polkemaan mäkeä ylös emmekä katsoneet taaksemme, oliko villisika lähtenyt meitä karkuun vai meidän peräämme.
Sikojen lisäksi näimme saarella pari merikotkaa, kuningaskalastajan, varaanin sekä tappelevia minirapuja. Luontoelämys oli siis aika kattava, varsinkin, kun siihen päälle lasketaan paikalliset hyttyset. Samanlaisia ne ovat kuin Suomessakin, toisten ihmisten veri kelpaa, toisten ei. Mutta ei hätää, selvisin jo tämän viikon flunssastani, joka oli siis ihan tavallinen vilustuminen.
Seuraavana päivänä menimme Singaporen eläintarhaan katsomaan villien eläinten sijasta vangittuja eläimiä. Suurin osa eläimistä onneksi näytti ihan tyytyväisiltä, jopa jääkarhut. Tämä vapaasti loikkinut pieni kenguru (eli "en ymmärrä", ks. edellinen eläintarhajuttu), oli myöskin vapautuneen oloinen.
Kunnes lapset tajusivat sen loikkivan ulos aitauksestaan.
Harvinaisilla orangeilla oli paljon tilaa kiipeillä, ja yksi niistä teki uhkarohkeita temppuja köysissä meidän iloksemme. Tarkemmin niiden elinympäristöä katsottuamme kuitenkin huomasimme, että niiden kulku oli estetty ohuilla sähköjohdoilla. Näin siis Singapore Zoosta on saatu niin avoimen näköinen.
Puiston paras eläin löytyi lepakkohäkistä, jonka sisälle ihmiset pääsivät. Viime kerralle olimme huomanneet siellä vain suuret lepakot, mutta nyt katsoessani tarkemmin näin pienen hitaasti liikkuvan karvapalleron. Laiskiaisen! Se oli niin pieni ja harmaa, ettei sitä juuri kukaan huomannut. Tuijottelimme sitä hetken ja se katseli meitä yrittäessään samalla kääriytyä kerälle nukkumaan. Nukkuminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä ilkeät apinat tulivat häiritsemään sitä. Tässä kuva tilanteesta.
Tarkempia kuvia en laiskiaisesta saanut, sillä emme viitsineet kuvat sitä raukkaa salamavalolla, kuten jotkut muut. Tuollaisissa häkeissä, missä eläimet ja ihmiset ovat samassa tilassa, ovat eläinraukat kyllä suuremmassa vaarassa kuin ihmiset. Eläimet eivät kuitenkaan tule tökkimään meitä ja sokaisemaan silmiämme, vaikka lepakoilla omat lokkimaiset puolustuskeinonsa olikin niiden lentäessä katonrajassa ihmisten yläpuolella.
Luontokohteiden lisäksi keskityimme Lotan kanssa singaporelaisten ruokien maisteluun. Ehdimme kokeilla ainakin laksaa, carrot cakea, hokkien prawn meetä sekä kahdesti intialaista. Onnistuin ilmeisesti tehtävässäni ruokaoppaana, sillä Lotta sanoi singaporelaisen ruoan voittavan hongkongilaisen.
Viimeisenä iltana piti syödä kahta ruokaa samaan aikaan, jotta ehdimme kokeilla kaikkea. Keitto on laksaa ja "pyttipannu" carrot cakea, joka ei oikeasti sisällä porkkanaa.
1 kommentti:
Ei ilmeisesti iskenyt denguekuume Pulau Ubinin jäljiltä? Täälläkin on ärhäköitä hyttysiä tullut vastaan, ovat ihan pikkuriikkisiä, mutta purevat kunnon paloja.
Yksi vaihtarikaveri on vesikelloilla hyttysenpistoista - en ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa! Ja muutama muukin on joutunut käymään lääkärissä hyttysenpistojen takia!
Lähetä kommentti