Malesian Singapore

eli Kuala Lumpur.

Noin ei varmasti Malesian pääkaupunkia saisi kummankaan maan asukkaiden mielestä kutsua, mutta Kuala Lumpur muistutti kovasti Singaporea siellä käydessämme. Kuala Lumpur on Singaporesta vain meluisampi ja likaisempi versio, ja samalla jotenkin aidompi.

Mukavanpuoleinen maisema kaupungista:










Kävimme Kuala Lumpurissa (KL tästä eteenpäin, sillä täällä S'poressa lyhennetään kaikki) Tonin vanhempien kanssa maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Ajoimme sinne parhaalla bussilla mitä löytyi, sillä halusimme maksaa hieman ylimääräistä turvallisuudesta. Lentokoneen business-luokkaa vastaavissa istuimissa kelpasi matkustaa viisi tuntia, kun välipysähdyksiä tehtiin vähän väliä.

Olimme varanneet KL:n China Townista edullisen hotellin booking.comin kautta. Hotellin etsiminen kaatosateessa Pentaling-kadulta, joka on iltaisin täynnä myyntikojuja, oli vaikeaa, koska talojen numerot olivat kätköissä. Lopulta hotelli kuitenkin löytyi ja osoittautui hintaansa nähden erinomaiseksi. Sateen lakattua lähdimme etsimään päivällistä ja kiertelemään vähän lähiseutuja. Chinatownissa pyöriessä löytyi paljon yhtäläisyyksiä Singaporeen: ruokaa saimme food courtista ostoskeskuksen yläkerrasta, ja olut tiuhaan sijaitsevissa 7-11:ssä oli myös KL:ssä kallista. Tosin Singaporen kaduilla tai varsinkaan ostoskeskuksissa ei myydä väärennettyjä tuotteita urheilurepuista elokuviin, joten erojakin löytyi.

Lauantaiaamuna lähdimme paikallisbussilla ulos kaupungista kohti Batu Cavesia. Paikallisbussi löytyi helposti ja kulki luotettavasti, mikä oli positiivinen yllätys Malesian ylänköjen menestyksettömän bussimetsästämisen jälkeen (juttu blogissani aiemmin). Batu Cavesit ovat kalkkikiviluolia, joiden sisään ja ympärille on rakennettu hindutemppeleitä. Luolilla vietetään tammi-helmikuussa suureellisesti Thaipusam-festivaalia, josta kirjoitin aikaisemmin blogissani. Luolille johtavien portaiden edessä seisoo kolme vuotta sitten valmistunut maailman suurin Murugan-patsas.













Noin 270 askelta kiivettyämme saavuimme ylös luolille, joiden sisällä oli huomattavasti Singaporesta tuttua lämpöä viileämpää. Välillä katosta putoili vettä vierailijoiden päälle. Hetken ihmisvilinää katsoessani huomasin, että luolissa käy jopa enemmän hinduja temppeleiden takia kuin turisteja luolien takia.

























Huomasimme pian itse keskittyvämme Batu Cavesilla enemmän johonkin muuhun kuin luoliin, nimittäin luolien perimmäisin paikka kuhisi makakeja. Ne keräsivät ruokaa ympäri luolia, ja monet ihmiset olivat varta vasten tulleet ruokkimaan niitä. Meillä ei ollut ruokaa, joten keskityimme apinoiden ihmettelyyn. Ne pystyivät vaikka mihin: kiipeämään pitkin lähes pystysuoraa kallionseinämää sekä ryöstämään banaaneja ihmisten kädestä. Monikymmenpäisen lauman johtajauros myös onnistui säikäyttämään minut. Se käveli selkäni takaa kohti minua vihaisesti röyhtäisten, ja minun oli pakko astua taaksepäin antaakseni sille tietä. Ilmeisesti ilman makupaloja tulleista turisteista ei pidetty.

Minun kamerallani ei vilkkaista apinoista hyviä kuvia saanut, mutta Tonin blogista niitä löytyy kunhan juttu valmistuu. Tämä yksi yksilö oli kuitenkin tarpeeksi paikallaan myös minun kuvaani varten.













Batu Caves -reissun jälkeen kävimme syömässä kanasta tehtyjä satay-tikkuja, mikä on yksi perinteinen ruoka mitä en Singaporessa ollut vielä syönyt. Lounaan jälkeen lähdimme liikkeelle metrolla, joka Kuala Lumpurissa on LRT (Light Rapid Transfer) Singaporen MRT:n (Mass Rapid Transfer) sijaan. Ajoimme sillä Menara Kuala Lumpurille, joka on maailman viidenneksi korkein tv-torni, 421 metriä. Me kuitenkin pääsimme nousemaan vain 276 metriin katselemaan maisemia ja ukkosta. Myrskystä huolimatta tornista näki kauas.

Kuuluisat Petronas-tornit ukkosessa.













KL:ssä rakennetaan edelleen ahkerasti taantumasti huolimatta, sillä kaikkialla kaupungissa on rakennustyömaita. Tv-tornin vuonna 2000 otetut kuvat, joiden avulla olisi tarkoitus löytää rakennuksia kaupungista helpommin, olivat jo monin paikoin vanhentuneita.










Lähellä Menara KL:ää ovat nuo Petronas-tornit, joille kävelimme seuraavaksi. Joku on väittänyt, ettei KL:ssä voi kävellä, mutta meillä ei ainakaan ollut mitään ongelmia. Liikenne on kyllä vilkasta, mutta liikennevaloja ja ylikulkusiltoja löytyy keskusta-alueelta runsaasti. Suunnistaminenkin on silloin helppoa, kun tähtää maailman korkeimpien rakennusten juurelle. Petronas-tornit ovat maailman korkeimmat kaksoistornit, 452 metriä. Halusimme vain mennä kuvailemaan niitä yövaloissa, mutta paikan päälle saavuttuamme huomasimme saavamme niistä erikoisnäytöksen. Earth Hour oli nimittäin alkamassa vartin päästä.













Earth Hour on maailmanlaajuinen haaste, ja 28.3. oli tavoitteena sammuttaa mahdollisimman paljon valoja tunniksi puoli yhdeksältä illalla. Me keräännyimme satojen muiden ihmisten kanssa Petronas-tornien juurelle odottamaan valojen sammumista. Valojen sammuttua ihmiset hurrasivat. Hurrausta ei kuulu kuvaamaltani videolta, mutta jos videon tärinä ei haittaa, sen voi katsoa täältä.













Seuraavana aamuna meillä ei ollut paljon aikaa ennen bussin lähtemistä, joten lähdimme kävellen Merdeka Squarelle, jossa brittien siirtomaa-aika näkyy parhaiten. Merdeka Squaren suurin nähtävyys on luultavasti maailman korkein lipputanko. Siinä liehui Malesian lippu, joka läheisesti muistuttaa niin monia muita brittien entisten siirtomaiden lippuja, etten ikinä opi muistamaan sitä ulkoa.










Ennen brittien tuloa, vielä 150 vuotta sitten, KL oli vain pikkuinen kylä. Nyt siellä on ainakin 1,2 miljoonaa asukasta, mutta kyllä se vielä suuremmalta näyttää. Kaupunki on kuitenkin lähtenyt liikkeelle pienestä kahden joen risteyksestä, ja siitä sen nimikin tulee. Kuala Lumpur tarkoittaa nimittäin mutaista joensuuta. Tuo risteyspaikka on melko vaatimaton nykyäänkin.













Enempää emme KL:stä ehtineet nähdä, mutta näkemättä taisivat oikeastaan jäädä vain suuret ostoskeskukset. Kovin paljon Kuala Lumpur ei siis Singaporesta eroa, mutta on kaupunki hieman vaatimattomampi. Onhan sillä myös aivan toisen sortin nimi kuin eteläisellä kilpailijallaan, Leijonakaupungilla.