Phuket, Thailand

Yliopiston lukulomalla lähdimme Tonin, Jessen ja Niinan kanssa neljäksi päiväksi Thaimaan Phuketiin. Phuketilla on jossain määrin huono maine ylenmääräisen turisminsa takia, mutta suurelta saarelta löytyy myös oikeaa Thaimaata. Me koimme palasia molemmista.

Lensimme Thaimaaseen halpalentoyhtiö Tiger Airwaysillä, joka vaikutti luotettavalta ja tarpeeksi mukavalta niin lyhyelle lennolle. Luksusmaisen Singaporen halpaterminaalin rinnalla Pirkkalan kakkosterminaali kalpenee, mutta Phuketin International Airport oli toista luokkaa. Sekä tullessa että lähtiessä jouduimme odottamaan lähes tunnin passintarkastusjonoissa, lähtiessä lisäksi ylimääräisessä läpivalaisussa. Aikaa tuolle kentälle kannattaa siis varata reilusti, me olimme siellä onneksi vahingossa kolme tuntia ennen paluulentoa.

Olimme varanneet majoituksen saarella Phuket Townista, joka on melko kaukana rannoista. Valinta osoittautui oikeaksi, sillä kaupunki tuntui aidolta matalalla kadun päällä roikkuvine sähköjohtoineen ja ravintoloineen, joista ei löydy englanninkielistä ruokalistaa. Onnistuimme kuitenkin tilaamaan ensimmäisenä iltana perinteistä phad thaita, nuudelimunakasta.










Hostellimme Phuket Backpacker oli kehuttu, ja ihan syystä. Kahden hengen huoneet omalla suihkulla olivat siistejä ja melko edullisia, eikä ilmastoinnin tilalla oleva puhallin kauheasti unia häirinnyt. Hostellissa asui nimensä mukaisesti reppureissaajia, koska rantoja suosivat turistit majoittuvat muualla. Viimeisenä iltana meillä oli mielenkiintoinen keskustelu muiden matkaajien kanssa siitä, mitä eroa on backpackerilla ja turistilla, ja emmekö me muka kaikki ole turisteja matkustaessamme vieraaseen maahan.

Ensimmäisenä aamuna lähdimme etsimään kaupungista ompelijaa, sillä se oli toinen reissun tavoitteista. Toinen oli snorklaamaan pääseminen. Olimme nähneet edellisenä iltana yhden ompelijan, ja sinne suuntasimme nyt. Tuo paikka oli löytö, sillä kolmen päivän kuluttua saimme erinomaiset kaksi mekkoa ja yhden miesten puvun mukaamme Singaporeen. Aluksi pukutilauksista ei tosin meinannut tulla mitään, koska olimme ilmeisesti hieman liian tiukkoja tinkaamisessamme. Lopulta saamamme hinta taisi olla hyvin edullinen, sillä niin hyvää jälkeä ompelijat tekivät. Jos joku aikoo suunnata Phuketiin, suosittelen mielelläni tuota paikkaa.

Pukutilauksen jälkeen lähdimme etsimään paikallisbussia, joka veisi meidät jollekin rannalle. Bussi löytyi, ja vajaan tunnin köröttelyn jälkeen olimme Karon-rannalla. Karon näytti ensimäisen kerran sen, millaista Phuketin rantaelämä on. Hienoja hotelleja, kalliita ravintoloita ja rihkamakojuja vieri vieressä reunustamassa pitkää ja suoraa hiekkarantaa. Yhdelle rannalle jäimme makoilemaan, jotta saisimme korkata uudet snorkkelit. Rannan kalamaailma ei ollut kummoista, eikä voimakkaiden aaltojen takia vesi ollut kovin kirkasta. Rannalla oli kuitenkin rentouttavaa, ja nopeasti horisonttiin putoava aurinko oli kaunis.










Nämäkin maistuivat rannalla, hinnat kun olivat murto-osa Singaporen vastaavista.













Seuraavana päivänä heräsimme aikaisin aamulla ehtiäksemme Phi Phi Donille lähtevään lauttaan. Olimme ostaneet vain meno- ja paluuliput laivaan, sillä kiertomatkat olisivat maksaneet huomattavasti enemmän. Phi Phi tuntuu olevan muodikkaampi matkustuskohde kuin Phuket, mutta meitä sekään ei vakuuttanut. Emme varmaankaan löytäneet Phi Phin paratiisimaisuutta siksi, että laiva jätti meidät pääsatamaan, josta pääsi kävellen vain yhdelle rannalle. Vesi oli siellä hyvin sameaa, ja snorklatessa pääsi ihailemaan ainoastaan hassuja pieniä kaloja, jotka rakensivat itselleen kolon hiekkaan ja peruuttivat sinne aina uhan lähestyessä. Olimme Phi Phin rannalla alkupäivän, ja pois lähtiessämme törmäsimme pitkään rannalla makoilevien turistien riviin ja taustalta kuuluvaan rasittavaan musiikkiin. Hyvä päästä pois.

Maisemat olivat kyllä hienot.










Illalla oli vuorossa matka kaiken pahan alkulähteille, nimittäin Patong-biitsille. Pojat halusivat katsomaan alkuperäistä thai boxingia, ja lähdimme Niinan kanssa samalla taksikyydillä katsastamaan Phuketin vilkkaimman rannan. Nyrkkeilymatsin alkaessa suuntasimme ensimmäiselle hierojalle jonka löysimme. Tunnin thai-hieronta teki hyvää jaloille ja niskalle, vaikka välillä pitikin purra hampaita yhteen. Pienen hierojan kyynärpäissä voi olla uskomattoman paljon voimaa! Rentouttavan hieronnan jälkeen lähdimme kiristämään hermojamme Patongin kaduille. Osuimme torille, joka oli sekoitus piraattivaatteita sekä pieniä ja meluisia juottoloita. Joka paikassa vastaan tuleva suomen tai ruotsin kieli ei myöskään tehnyt paikasta kovin ainutlaatuista. Nyrkkeilyottelu oli kuitenkin kuulemma onnistunut, ja pääsin itsekin näkemään sitä muutaman loppuminuutin ilmaiseksi.

Sukelteluonnemme kääntyi seuraavana päivänä, sillä Lonely Planetin (jota ei ehkä voi ylistää liikaa) vinkin perusteella löysimme Laem Singh -nimisen rannan. Matkustimme rannan lähelle ensin paikallisbussilla, jonka jälkeen kiipesimme jyrkän rinteen alas. Maanmuotojen takia tämä pieni ranta on ilmeisesti välttänyt suurimman turistiryntäyksen, joten mekin mahduimme rantavarjojen alle. (Tässä vaiheessa matkaa auringonottaminen ei enää ollut terveellistä.)










Laem Singhistä löytyi kirkasta vettä ja paljon kaloja, joten pääsimme vihdoin myös kokeilemaan vedenalaista kertakäyttökameraamme. Kalalajejakin tunnistin monia; siellä oli esimerkiksi suuria sinisiä kaloja, yksi neulakala, raitakaloja sekä se kala Finding Nemosta, joka on akvaarion pomo. Rannan hienoutta eivät onnistuneet pilaamaan edes jatkuvasti jotakin tarjoavat kauppiaat, jotka kiersivät rantatuolien välissä. Apinankin olisi saanut syliinsä istumaan, Tonille mahdollisuutta tarjottiin kesken lounaan. Hieman harmia syntyi vasta silloin, kun yritimme lähteä pois rannalta. Tunnin busseja turhaan odotettuamme tajusimme, etteivät ne pysähdy rannan kohdalla ottamaan matkustajia. Tiellä rannan kohdalla nimittäin oli tuktukien pysähdyspaikka, ja kirjoittamattomien sääntöjen mukaan niiden asiakkaita eivät muut saa viedä. Lopulta mekin jouduimme taipumaan ja matkustamaan tuolla turistiansalla.

Tuktuk bussista kuvattuna.













Viimeisenä matkapäivänä emme enää ehtineet emmekä halunneet lähteä rannalle, vaan päätimme kävellä Phuket Townissa olevalle kukkulalle. Noin puolen tunnin kiipeämisen aikana useampikin tuktuk-kuski tarjosi palveluitaan ja ihmetteli kävelemistämme, joka on ilmeisesti Thaimaassa yhtä epätavallista kuin Singaporessa. Kukkulan huipulle kannatti kuitenkin kiivetä kuumuudesta huolimatta, sillä sieltä näki melko kauas. Kuvasta huomaa, ettei Phuket Townissa loistohotelleja paljon ole.










Paluumatkalla kiersimme kartasta löytyneet suuren Buddha-patsaan kautta, joka hohti auringonvalossa.













Buddhalaisuus on Thaimaassa arvossaan, kun pieneen kaupunkiin rakennetaan tällaisia temppeleitä. Jokaisen thaimaalaisen miehen on ilmeisesti hyvä toimia nuoruudessaan ainakin kolme kuukautta munkkina, joten siksi heitä voi näkyä paljon katukuvassa.













Vaikka reissumme oli mukava ja ehdimme kokea muitakin kuin rantoja, ei Phuket minua silti aivan vakuuttanut. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja ihmiset ystävällisiä, ja onneksi kotiinviemisiksi jäi kaunis iltapuku. Olisi varmasti hyvä avartaa Thaimaa-kuvaansa matkustamalla esimerkiksi Bangkokiin, mutta sille ei kyllä jää aikaa. Ja johonkin minunkin on hiilidioksidipäästöjeni raja vedettävä.

Lopuksi vielä yksi kuva Singaporesta parin viikon takaa, koska ruoasta ei vielä ole tarpeeksi kuvia. Tämä on Banana Leaf -ravintolasta, jonne yritämme viedä kaikki vieraamme. Olen syönyt tämän vuoden parhaan annoksen siellä, intialaista chicken tikkaa. Äiti piti siitä myös.