Ympäristöasiaa

Kuiva blogiotsikko viittaa siihen, että sen ajan mitä koululta viime viikolla jäi, olen kuluttanut luontoasioiden parissa. Viime sunnuntaina kävimme Singapore Zoo:ssa, jonka valtavan alueen läpi käveleminen vei kuusi tuntia, vaikka matelijatalo pitikin jättää väliin.

Vaikka eläintarhoista usein jää ahdistunut olo eläinten vangitsemisen takia, oli Singaporen eläintarha tässä mielessä iloisempi paikka. Monilla eläimillä on avarat tilat, joita eivät aidat rajaa. Ihmisten ja eläinten erottaminen on monissa tilanteissa toteutettu kaivamalla jokia, joten ihmiset ja eläimet ovat samalla korkeudella. Joessa kahlaava tiikeri oli rentoutuneen näköinen.










Eläintarhassa oli paljon eläimiä, joista osaa en ollut nähnyt missään muualla aikaisemmin. Nämä kääpiovirtahevot olivat suloisia, ja niihin oli helppo samaistua! Ne kyllä osaavat poseerata minua paremmin.










Eläintarhasta löytyi osioita eri maailman kolkille. Afrikkaa esittävässä paikassa oli erilaisia apinoita, jotka pitivät yllä omaa showtaan. Pikkuapinat olivat suloisia, suuremmat eivät. Australian alueella emme pettymykseksemme nähneet koaloita, mutta kenguruita sentään. Tulevaa Sydneyn matkaa varten opin hieman nöyryyttä seuraavasta tekstistä:










Yksi eläintarhan mielenkiintoisimmista eläimistä oli komodonvaraani, joita asuu joillakin Indonesian saarilla. Eläin näyttää raskaalta ja kömpelöltä, mutta on vaarallinen. Sen sylki on myrkyllistä, ja epäillään sen joskus tappaneen ihmisiäkin. Eläinpuiston varaani syö vain joka toinen viikko, mutta kerralla se voi syödä vaikka kokonaisen sian. Hurjinta tuossa liskossa on sen vaikea nuoruus. Vastakuoriutuneet varaanit joutuvat nimittäin heti kiipeämään puihin turvaan ja asumaan siellä vuoden, jotteivät aikuiset syö niitä. Ei ole ihme, että ne jotka kasvavat isoiksi, kasvavat sitten kunnolla kahden tai kolmen metrin mittaisiksi.










Ei Singaporenkaan eläintarha ole mikään paratiisi eläimille, sillä jotkut eläimet on sielläkin teljetty aivan liian pieniin häkkeihin. Sieltä löytyvät myös ne oudosti pakolliselta vaikuttavat jääkarhut, jotka eivät aivan sovellu tällaiseen ilmastoon. Eläinten tarhaaminen voi toki olla järkevää lajien säilymisen kannalta, mutta ideologiaa ei kovin hyvin ole sovellut useimmissa eläintarhoissa. Vai eikö tunnu vähän oudolta syödä lounaaksi lintuja, kun on niitä juuri hetki sitten ihastellut?

Toinen ympäristöön liittyvä retkeni, vähän enemmän puunhalaamiseen liittyvä, oli ympäristöystävällisessä temppelissä vieraileminen. Huomasin sattumalta NUS:n ylioppilaskunnan ympäristöjaoksen järjestävän vierailun tähän buddhalaiseen temppeliin, ja ilmoittauduin mukaan. Ikäväkseni unohdin kuitenkin kamerani, joten nyt pääsen vain kuvailemaan näkemääni. Kuulin kyllä enemmän kiinnostavaa kuin mitä näin, sillä oppaanamme ollut mies kertoi rohkeita ajatuksiaan Singaporen politiikasta ja historiasta.

Poh Ern Shihin temppeli on 60 vuotta vanha, mutta viime vuosina temppeliä on alettu kunnostaa. Tarkoitus on tehdä siitä helppokulkuisempi sekä ympäristöystävällisempi. Idea on tehdä temppelistä avoin myös vanhuksille, ja siksi kaikkialle pääse nykyään liikkumaan pyörätuolilla. Oppaamme, joka toimii vapaaehtoisena temppelissä, oli käynyt hakemassa Japanista ja Kanadasta apuvälineitä vanhuksille, jotta nämä voisivat tulla temppeliin ilman saattajaa. Singapore on kuulemma todella huono vanhusten aktivoimisessa, sillä täällä luotetaan siihen, että lapset ja lapsenlapset huolehtivat heistä kaikessa. Mutta koska ihmiset elävät täälläkin koko ajan pidempään, on Poh Ern Shihin temppeli päättänyt auttaa ikääntyvien kunnossa pysymisessä.

Toinen temppelin kehittämisen tavoite on vihreys. Temppelin katolla on kolme erilaista aurinkopaneelia joilla testataan, mikä malli sopii parhaiten Singaporen oloihin. Lisäksi kokeilun alla on pienten tuulivoimaloiden sekä aurinkopaneelin yhdistäminen valaisun käyttöön. Kaikista näistä kokeilusta lisätään tiedot temppelin nettisivuille, sillä tavoite on saada muutkin singaporelaiset lisäämään vihreän energian käyttöä. Moneen kertaan oppaamme puheista sai kuulla, kuinka tuhlaavainen ja saastuttava tämä kansakunta on. Tällä hetkellä Singapore tuottaa energiansa pääosin öljyllä ja maakaasulla. Ovelasti öljynjalostamoiden pahimmat päästöt lasketaan ilmoille juuri silloin, kun tuuli on pois päin Singaporesta...

Takaisin vierailuun. Jo nyt temppeli kerää kaiken sadeveden kastelua varten, mutta tulevaisuudessa sinne rakennetaan myös pieni vedenpuhdistamo. Suodatuslaitteiden lisäksi tähän laitokseen on tulossa käänteisosmoosilaite sekä UV-suodatin, joten hinta on varmasti kova. Vedenpuhdistuslaitoksen on kuitenkin tarkoitus toimia esimerkkinä muille kansalaisille siitä, että singaporelaiset tarvitsevat varajärjestelmiä. Singapore nimittäin kuuluu Tyynenmeren tulirenkaaseen, joten maanjäristysten vaara on olemassa täälläkin. Voimakas maanjäristys voi rikkoa kaupungin vesijohtoputket, jolloin vesihuolto kaatuu. Maanjäristyksen aiheuttama tsunami taas saattaisi ulottua Singaporen tekojärviin, joita on myös hyvin lähellä merta. Suuri osa juomavedestä otetaan noista järvistä, joten puhdas vesi pitäisi sitten hankkia muualta. Puhdas vesi aiheuttaa kuitenkin kiistoja Malesian kanssa jo nyt, saati sitten kriisitilanteessa.

Näiden poikkeustilanteisiin varautumisen lisäksi temppeli tietysti pyrkii säästämään rahaa uusilla rakenteillaan. Kenties hienoin temppelin ratkaisuista on luonnollinen ilmastointi. Seiniä on vain minimimäärä, ovia ei juuri ollenkaan. Suuri temppelisali on sivuilta kokonaan avoin, mutta katto on pyöreä ja korkea, ja sen keskellä on pieni reikä. Tämän rakenteen johdosta ilma kiertää seinistä sisään ja nousee lämmittyään katon reiästä ulos. Salissa seistessä tunsin tuulenvireen, enkä kaivannut ilmastointia.

Energiateekkarille tuollainen paikka oli hyvin mielenkiintoinen ja oli hienoa nähdä, ettei Singaporen tulevaisuus energiansäästön kannalta ole toivoton. Tässä maassa on vielä tässä vaiheessa kuitenkin mahdotonta olla ympäristöystävällinen. Kierrätyspisteitä on vain muutamissa puistoissa, jokaisessa kaupassa ostokset pakataan useisiin muovipusseihin, ja ilmastointi jyllää usein aivan liian kovalla. Onneksi joukkoliikenne toimii erinomaisesti, niin omaatuntoaan voi jotenkin paikata.

Energiatehokkuuden lisäksi olen tällä viikolla opiskellut ahkerasti, sillä minulla oli ensimmäiset kokeet. Täällä kokeissa vaaditaan todella paljon, ja sen huomaa jo siitä, että välikokeisiin oli aikaa kolme varttia. En tiedä miten pärjäsin paikallisen tiukan arvostelun mukaan, mutta ainakin politiikan harjoituksissa ollut väittely sujui hyvin. Onnistuimme parini kanssa olemaan vakuuttavia väitteessämme "Nationalism is good for the health of a democracy", ja luokka äänesti meidät voittajiksi. En itse valinnut tuota aihetta mutta väittelyn teki helpoksi se, ettei omaa mielipidettä väitteeseen tarvinnut miettiä.

Reilun viikon ahkeran opiskelun jälkeen onkin hyvä pitää taas vähän lomaa: olen tiistaista sunnuntaihin Tonin kanssa Kambodzassa. Menemme ensin Siem Reapiin ihailemaan Angor Watin temppeleitä, ja Alex liittyy siellä seuraamme. Takaisin lennämme pääkaupungista Phnom Phenistä. Hienoa nähdä vaihteeksi vähän erilainen maa!