Pieniä uusia kokemuksia

Malesian matkaan jälkeen olin päättänyt opiskella puolitoista viikkoa ahkerasti, koska sen jälkeen olisi taas tiedossa poikkeuksellista ohjelmaa. Opiskelun oheen on kuitenkin mahtunut lyhyitä hetkiä, jolloin olen taas kokenut jotakin uutta. Olen tietysti opiskellessanikin oppinut kaikkea uutta ja hienoa, mutta keskityn tässä jutussani silti niihin muihin asioihin.

Viime viikolla olin yliopistoni ylioppilaskunnan uudenvuoden buffetissa, jossa hyökkäsin juttusille ylioppilaskunnan puheenjohtajan kanssa. Ehdimme hetken vertailla suomalaista ja singaporelaisesta ylioppilaskuntakulttuuria toisiinsa. Kävi ilmi, että Singaporessa ylioppilaskunnan johtopaikoilla toimitaan täysipäiväisten opiskelujen ohella ja ilman minkäänlaista palkkiota. Suomessa etujen ajaminen taitaa siis olla vähän helpompaa.

Seuraavana iltana, keskiviikkona, pakotin itseni lähtemään kuuluisaan "Ladies Nightiin". Singaporen useimmissa yökerhoissa on aina keskiviikkoisin naisille sisäänpääsy ja jopa juomat ilmaisia, joten suurin osa vaihtareista viettää aina keskiviikkonsa baarissa. Minulle ja kämppikselleni riitti kuitenkin pari tuntia meluisassa ja huonoa musiikkia soittavassa yökerhossa. Tulipa nähtyä mistä on kyse, eikä tarvitse hukata yöuniaan uudestaan tuollaiseen.

Viikonlopun uusista kokemuksista jouduin jo vähän maksamaankin, kun kävimme eri kulttuureja esittelevässä tanssinäytöksessä. Opiskelijoiden esitykset olivat tasoltaan vaihtelevia, mutta ihailin paneutumista oman kotimaan kulttuuriin. Suomessa yliopistot eivät millään voisi saada opiskelijoitaan tanssimaan oman kotipaikkansa kansantansseja yhtä suurin joukoin! Ikävä ettei kamerallani saanut ikuistettua esityksistä edes sitä, kun malesialaispojat soittivat ja tanssivat suurien rumpujen ympärillä.

Lauantaina kävimme Singaporen lintupuistossa, jossa vierähti puoli päivää. Puistossa oli paljon papukaijoja ja satoja muita lajeja, mutta mieleeni painui silti ainoastaan petolintushow. Pääsin siellä nimittäin keskelle tapahtumia, kun yleisön joukosta etsittiin aikuista vapaaehtoista. Minua oli odottamassa kaksi pöllöä, jotka istuivat käsivarsillani. Yllättävän painavia pöllöjä kannatellessani minun piti vastata vaikeisiin kysymyksiin, enkä tainnut vaikuttaa kovin pätevältä. Kovasti nimittäin yritin väittää pöllön pään kääntyvän 360 astetta, kun yleisö sen suuntaan kovasti nyökytteli. Kaikesta huolimatta kokemus oli hauska, ja sain vihdoinkin korvattua ne lapsuuden pettymykset, kun delfinaariossa en koskaan saanut vapaaehtoiseksi oikeuttavaa palloa kiinni.

Tässä yksi Tonin ottamista kuvista.









Oli puistossa myös jotain tuttuja eläimiä. Hongkongilaiset ystävämme eivät meinanneet uskoa, että näin suuria lintuja asuu Suomessa.










Sunnuntaina lähdimme Little Indiaan, jonka kadut alkavat jo olla aika tuttuja. Tällä kertaa suuntasimme kohti Sri Srinivasa Perumal temppeliä, sillä oli hindujen Thaipusam-juhlan aika. Thaipusamia juhlitaan Murugan-jumalan syntymän vuoksi, mutta kiinnostavinta siinä on juhlimistapa. Vakauksellisimmat palvojat kulkevat neljän kilometrin matkan yhdeltä temppeliltä toiselle kantaen painavia ja näyttäviä Kavadi-koristeita. Erikoiseksi paraatin tekee se, että palvojat ovat lisäksi lävistäneet kehonsa eri puolilta kivuliaan näköisesti, ja joistakin lävistyksistä roikkuu lisää painavia koristeita.

Tässä kuva yhdestä kavadista. Kavadeja on varmasti rakennettu pitkään, sillä temppelin luona monet ihmiset hääräsivät niiden ympärillä. Jopa 15 kiloa painavat kavadit nostettiin monen miehen voimin kantajien harteille, ja kannustusjoukot lähtivät heidän mukanaan toista temppeliä kohti.










Hurjaksi tuon kuvan tekee se, että miehen rinnalla ja selässä olevat vihreät hedelmät roikkuvat häneen pistetyistä piikeistä. Alla kuva miehestä, joka veti perässään vaunuja, tosin ystäviensä ottaessan osan vaunun painosta.










Kiehtovaa juhlaa olisi seurannut temppelin alueella kauemminkin, ellei rummutus olisi ollut liian voimakasta ja kuumuus tukahduttavaa. Koska olematon sadekausi nyt helmikuussa loppuu, saa tästä Singaporen kelistä odottaa vieläkin kuumempaa. Ehkä siihenkin taas tottuu, sillä öisin alle kahdenkymmenen viiden laskeva lämpötila tuntuu jo kylmältä.